13. Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaali Imatralla 8.-12.6.2016

Mustan ja Valkoisen Teatterifestivaalin avaa 8.6.2016 klo 19 harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen ja entisen kansallisbaletin esitanssija, tanssija-koreografi Minna Tervamäen äärettömän kaunis, vahva ja puhutteleva duettoesitys BRIGHT SHADOW, joka peilaa kahden vahvan, mutta samalla herkän taiteilijan vastavoimia. Visuaalisesti näyttävän teoksen keskiössä on voiman löytyminen harmoniasta.
Harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen kansainvälinen suosio pohjautuu hänen kykyynsä ennakkoluulottomasti ja rohkeasti irrottautua kaikesta tavanomaisesta ja tutusta. Pohjonen nousi kansalliseen tietoisuuteen Ismo Alanko Säätiö-orkesterista ja on luonut kansainvälisesti huomatun pitkän soolouran. Pohjonen on sitä harvinaista muusikkokastia, jossa tekninen virtuoosimaisuus lyö kättä sävellyksellisen mielenkiintoisuuden kanssa. ”Haitarin Jimi Hendrix” ei ole tuulesta temmattu klisee.
Suomen kansallisbaletin tähtitanssija Minna Tervamäki on esiintynyt kolmatta vuosikymmentä kestäneen uransa aikana lähes kaikissa arvostetuimmissa klassisen baletin päärooleissa tehden yhteistyötä useiden maailmankuulujen nykykoreografien kanssa. Tervamäki debytoi koreografina teoksella Something Else? v.2005. Nykyään Tervamäki toimii yksityisyrittäjänä. Hän tekee yhteistyötä monien mielenkiintoisten taiteilijoiden, kuten Pekka Kuusiston, Kimmo Pohjosen ja Marita Liulian kanssa. Jäätyään eläkkeelle Kansallisbaletista keväällä 2012 Tervamäen toiminta on painottunut yhä enevissä määrin poikkitaiteelliseen yhteistyöhön. Taiteellisen työskentelyn lisäksi hän opettaa muun muassa rentoutumistaitoja ja Minnan metodeita, sekä luennoi yrityksissa. Minna Tervamäki ja hänen miehensä olivat Khao Lakissa jouluna 2004. Kokemuksesta selviytyminen hengissä vammoitta opetti, ettei unelmiaan saa lykätä.

Lappeenrantalainen Karelus teatteri esittää Imatran päiväkodeissa maaliskuussa ensi-iltaan tulleen näytelmän Katariina ja Aarrelaiva. Iloinen nukketeatterisatu pohjaa 1500-luvun historiallisiin tapahtumiin Katariina Jagellonicasta ja Ruotsin kuningas Juhana Herttuasta. Herttuan hovielämä Turun linnassa oli ainutlaatuisen loistokas Suomen oloissa. Teatteri Karelus on lappeenrantalainen 10-vuotias ammattinukketeatteri, joka esiintyy, kouluttaa ja valmístaa nukkeja ja naamioita teattereiden produktioihin, (mm. Teatteri Imatran Hobitti ja Kaunotar ja Hirviö). Teatteri Karelus on vahvasti mukana nukketeatterielämässä myös kansainvälisesti; Jussila-Schermanin nukkeja oli näyttelyissä niin Englannissa kuin Tsekin Tasavallassakin 2015. Emma Jussila-Scherman palkittiin Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Karjalan rahaston kulttuuripalkinnolla nukketeatterityöstään 2014.

Ympäri Eurooppaa 10 vuotta kiertänyt No Water Please saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen tarjoillen yleisön nautittavaksi tuoreen albuminsa ”Brass Band” sisällön. Ryhmä esiintyy Imatran kävelykadulla yhteensä kuusi kertaa. Ranskalaisen teatraalisen soitinyhtye No Water Pleasen musiikki on jazzmusiikin sekoitusta muiden musiikkityylien kanssa, sillä New Orleansin alkuperäissoundilleen uskollisena No Water Please sekoittaa parasta ska-, punk-, afro- ja jazzmusiikkia hulluimmaksi cocktailiksi koskaan. Uskomattoman tehokas paketti on niin täynnä energiaa, huumoria ja vaskisen rämeää kiihkoa, että se ravistellen muuttaa minkä tahansa kadun kuumaksi tanssilattiaksi.

Argentiinalainen Loco Brusca esittelee kadulla lauantaina 11.6. Speermanin, antisankarin, jota lapset ihailevat, naiset haluavat ja miehet kadehtivat. Show täynnä klovneriaa, pantomiimia, sirkustaitoja sekä vuorovaikutusta yleisön kanssa. Esitys sopii kaikenikäisille. Speermaniä on esitetty tähän mennessä kaikissa maanosissa.

Yhteistyössä Elokuvakerho Pennittömien kanssa festivaalin ohjelmistossa nähdään BioVuoksessa lauantaina 11.6 klo 13.30 Kamran Shahmardanin viime vuonna ohjaama elokuva ”Murhaaja”. Elokuva kertoo nuoresta miehestä joka huolehtii naisista helpon rahan toivossa. Kerran hän tapaa entisen opettajansa, johon oli ollut rakastununeena lapsuudessaan. Heidän välillensä kehittyy rakkaustarina, mutta rakkaudesta huolimatta mies käyttää naista hyväksi. Tarina opettajan kanssa ahdistaa häntä, joten epätoivoisena ja voimattomana hän pilkkaa naista. Nainen on kuitenkin henkisesti miestä huomattavasti vahvempi. Hän rakastaa miestä ja haluaa pelastaa hänet. Tarina päättyy traagisesti, sillä aivan alusta asti on uhri etsinyt pelastajaansa (Murhaajaa).

Danish Dance Theatre on Tanskan suurin nykytanssiteatteri. Black Diamond on teatterin taiteellisen johtajan, Tim Rushtonin teos, jonka liikekieli on yhtä aikaa rikasta ja yksinkertaista. Sisällöltään ja visuaaliselta ilmeeltään tummasävyinen Black Diamond kuuluu myös siihen nykytanssigenreen, jossa koreografian lisäksi yhtä merkittäviä elementtejä kokonaisuudessa ovat lavastus, valot ja puvut. Mustasta valkeaksi muuntuvalla timanttiseinällä ja olemassaolon kysymyksillä leikitellään niin koreografiassa kuin valaistuksessakin. Jacob Bjerregaardin valot muotoilevat Johan Kølkjærin luomaa, timantin lailla kulmikasta taustaseinää saaden sen hehkumaan aina eri merkityksiä. Charlotte Ostergaardin futuristiset musta–valko–harmaat puvut tukevat kokonaisuuden vähäeleistä väriskaalaa, jossa väriä on vain valoissa.