Täysin puhtaalla paperilla ei ole kovinkaan paljon arvoa, mutta jos siihen piirretään piste, ilmestyy paperille elämä. Kyseessä on Mustan ja Valkoisen välinen konflikti, joka tapahtui, kun Jumala loi maapallon. Se on ensimmäinen, ylin ja jumalainen dramaturgia. Tähän lähtökohtaan tukien me perustimme Mustan ja Valkoisen Teatterin. Minulle teatteri on mystinen tila, jota yritän tutkia. Näyttelijä ja katsoja elävät tässä tilassa eläytyen mukaan toisensa tunnemaailmaan, josta jokainen valitsee omansa. Teatterini saattaa olla joskus paradoksaalinen ja groteskimainen, jotta lavalla olevien näyttelijöiden maagiset voimat avautuisivat. Lähellä sydäntäni on Jerzy Grotowskin ja Antonin Artaudin teatteritraditio. Mihail Tšehovin ja Jerzy Grotowskin systeemit auttavat kehittämään näyttelijän psykofysiikkaa ja näyttelijän ominaisuuksia työskennellä sisäisen energian alitajunnan kanssa.
Mustan ja Valkoisen teatterifestivaali on 10-vuotias. Ja nämä kaikki 10 vuotta olemme kasvattaneet Katrin kanssa kyseistä projektia lapsen tavoin. Nyt voi jo sanoa rohkeasti että festivaali pysyy omilla jaloillaan ja tekee teatterimaailmassa päättäviä askelia.
Onko 10 vuotta vähän vai paljon? Teatterihistorian näkökulmasta katsottuna aika on lyhyt, mutta ihmiselämän näkökulmasta katsottuna suhteellisen pitkä. Luku tuntuu vielä merkityksellisemmältä, kun katsotaan mennyttä 10 vuotta, jonka me olemme antaneet teatteritaiteen vuoksi kyseiselle festivaalille.
Kamran Shahmardan taiteellinen johtaja