Valtioneuvos Riitta Uosukaisen avajaispuhe

Imatran Karelia-sali 8.6.2016

Rakkaat taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan ja puheenjohtaja Katri Lätt

Arvoisa Mustan ja Valkoisen teatterifestivaalin avajaisyleisö

Miten mieluisaa ihmiselle on tunne, että on ollut oikeassa – ja on edelleen oikeassa. Kun Mustan ja Valkoisen teatterin piskuinen tekijäjoukko  yli 10 vuotta sitten kääntyi puoleeni saadakseen tukea ja varoja Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiöltä, minulta kysyttiin, mitä ihmeen karjalaista kulttuuria tämä teatteri muka edustaa. Minun oli vaiston varassakin helppo perustella, että tämä tapahtuma on Imatralla Etelä-Karjalassa, ja se edustaa globaalia kansainvälisyyttä, niin kuin tällä seudulla hyvin varhain oli tehty,  ja jatkumo olisi tärkeä alueelle. Monipuolisuutta täällä tarvitaan.

Ja kuinkas sitten kävikään: vuodesta toiseen syventyvä ja laajentuva ja rohkaistuva tapahtuma alkaa jälleen Imatralla ja Karelia-salissa. Tukeminen ja kiinnittäminen tähän alueeseen oli oikein. Rohkeudesta ja monipuolisuudesta olen päässyt ennenkin näissä avajaisissa kiittämään. Suomi, Ranska, Espanja, Azerbaidzan, Georgia – siinä alueellista ulottuvuutta.

Tekijäjoukko on saavuttanut mainetta myös esim. Venäjällä. Kulttuurivaihto on välttämätöntä. Kamran Shahmardanin  työ Imatralta käsin on tuottanut esimerkiksi näytelmän Valkoinen ja Musta, joka sai pääpalkinnon Moskovan Ivanovon teatterifestivaalilla.

Folkloristi Mr. Frog on kiinnostavasti pohtinut myyttejä ja näennäistä myytittömyyttä. Hän on ottanut esille mustan/likaisen ja valkean/puhtaan vastakohdat, jotka ulottuvat vieläpä pesuainemainoksiin. Olennaista on toiseuden tutkistelu, ME versus MUUT. Sama ilmiö näkyy vaikkapa Hannu Raittilan romaanin esittelyssä.  Kirja on “sekoitus on totta ja toden näköistä. Sen ydin asuu historian lähteiden väliinjäävissä mustan ja valkean murtosävyissä“.

Huomaamme, että Mustaa ja Valkoista -teatterifestivaali on ajassa mutta myös aikaansa edellä nimeään myöten. Kaikkialla lähestytään asioita mustan ja valkean näkökulmasta, vieläpä terrorismia ja maahanmuuttoa.

Olemme ytimissä myös historiallisesti. William Blaken Taivaan ja helvetin avioliitto (1808) jo ennakoi Kamran Shahmardanin henkeä, ja omistankin  Blaken sanat hänelle ja koko teatterijoukolle:

“ Kaikki muodot ovat runoilijan mielessä täydellisinä, mutta ne eivät ole abstrahoituja tai luonnosta yhdisteltyjä, vaan mielikuvituksesta peräisin.

– Intohimo ja ilmeikkyys ovat itse kauneus. Kasvot, jotka ovat kykenemättömät intohimoon ja ilmeikkyyteen, ovat itse muodottomuus.

– Herra varjelkoon meitä siitä, että totuus rajoittuisi matemaattisesti todistettavaan!

– Väkevistä intohimoista ovat lähtöisin todet, hyvät ja täydelliset sävyt.

– Energia on iankaikkista riemua.”

Näillä sanoin avaan 13. Mustan ja Valkoisen teatterifestivaalin ja komeasti kutsun esiin tähtitanssija Minna Tervamäen ja harmonikkavelhon Kimmo Pohjosen.

Riitta Uosukainen

valtioneuvos